Rahanpesun estämisen toimintaedellytyksiä on parannettu, mutta estämistyölle asetetaan vain vähän tavoitteita eikä toiminnan rahoitus ole pitkäjänteistä. Selkeämmät, kohdennetummat tavoitteet ja resurssien nykyistä kattavampi kuvaaminen vahvistaisivat rahanpesun estämistyön kokonaisuutta.
Tarkastus kohdistui rahanpesun estämiseen. Rahanpesulla tarkoitetaan sitä, että rikoksella hankittu raha pyritään saamaan näyttämään lailliselta. Pyrkimyksenä on kierrättää varat laillisen maksujärjestelmän läpi niiden tosiasiallisen luonteen, alkuperän tai omistajien peittämiseksi. Rahanpesun kohteena olevien varojen kokonaismäärää on mahdotonta arvioida tarkasti, mutta kansainvälisiä arvioita mukaillen määrä voi Suomessa olla vuosittain huomattava.
Tarkastus aloitettiin, koska rahanpesu on merkittävä valtiontalouteen vaikuttava rikollisuuden muoto ja rahanpesun estämisen tuloksellisuuteen on kiinnitetty huomiota muun muassa kansainvälisissä arvioissa. Tarkastuksessa arvioitiin, millaiset toimintaedellytykset rahanpesun estämistyöllä on sekä selvitettiin, onko toiminta suunniteltu ja organisoitu siten, että rahanpesua on mahdollista torjua tuloksellisesti.
Rahanpesun estämisen tuloksellisuuden edellytyksiä on parannettu viime vuosina erityisesti lainsäädäntömuutoksilla. Rahanpesun estämiselle asetetaan kuitenkin vain vähän tulostavoitteita. Estämistyön tuloksellisuuden arviointi edellyttäisi kokonaisnäkemystä ja tavoitteita, jotka kattaisivat koko rahanpesun estämisen jatkumon toimijoineen.
Rahanpesun estämisen ohjausasiakirjoista merkittävin on rahanpesulakiin perustuva kansallinen riskiarvio. Riskiarviossa tulisi asettaa nykyistä kohdennetumpia ja vastuutetumpia tavoitteita sekä kuvata kattavammin estämistyön viranomaisresursseja. Viranomaiset ovat käyttäneet riskiarvion tekemiseen hankerahoitusta, mikä aiheuttaa riskejä toiminnan jatkuvuudelle. Sisäministeriön ja valtiovarainministeriön tulisikin varmistaa, että riskiarvion tekeminen resursoidaan toimintamenomäärärahasta.