Yhteispäivystykset ruuhkautuvat ja erikoissairaanhoidon kustannukset lisääntyvät, koska kiirevastaanotot eivät toimi eikä jatkohoitopaikkoja ole tarpeeksi. Samalla jatkohoitopaikkojen riittämättömyys vaikeuttaa sairaaloiden toimintaa ja heikentää potilaiden hoitoon pääsyä.
Suomessa sairaala- ja päivystysverkkoa on järjestelty uudelleen vuodesta 2018 lähtien terveydenhuoltolain sekä keskittämis- ja päivystysasetusten yhdistelmällä. Tavoitteena on ollut varmistaa palvelujen yhdenvertainen saatavuus, riittävä osaaminen, palveluiden laatu sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Uudistuksella tavoiteltiin jopa 350 miljoonan euron säästöjä julkiseen talouteen vuosina 2017–2020.
Tarkastuksessa selvitettiin keskittämis- ja päivystysuudistusten valtakunnallista ja alueellista toimeenpanoa, uudistuksille asetettujen tavoitteiden toteutumista sekä uudistusten seurauksia erityyppisissä sairaaloissa, laajan ympärivuorokautisen päivystyksen yksiköissä ja ympärivuorokautisissa yhteispäivystysyksiköissä. Tarkastuksen julkaisuhetkellä hallitus valmistelee esitystä sairaala- ja päivystysverkon uudelleen järjestämiseksi. Tavoitteena on tasapainottaa menoja ja vastata terveydenhuollon henkilöstöpulaan.
Yhteispäivystyksissä käytetään erikoissairaanhoidon laajoja tutkimusmahdollisuuksia myös perusterveydenhuoltotasoisten potilaiden hoidossa. Päivystyksissä hoidetaan myös potilaita, joilla ei ole hoidon vaan hoivan tarvetta. Kun sairaala- ja päivystysverkkoa uudistetaan, tulee sosiaali- ja terveysministeriön varmistaa perusterveydenhuollon kiirevastaanottojen toimivuus, jotta potilaat eivät ohjaudu tarpeettomasti kalliiseen erikoissairaanhoitoon.
Yhteispäivystykset eivät ole helpottaneet yleislääketieteen päivystäjien saatavuutta vaan edelleen päivystykset joutuvat turvautumaan ostopalvelulääkäreihin. Lääkärien erikoistuminen suoraan suppeille erikoisaloille sekä laajoilta ympärivuorokautisen päivystyksen yksiköiltä edellytetyt useat erikoisalat tarkoittavat käytännössä sitä, että yhteispäivystyksissä tarvitaan yhä enemmän lääkäriosaamista ja lääkäreitä. Työvoiman saatavuuden näkökulmasta erikoislääkäreiden osaamisen ei tulisi enää kaventua.
Keskittämis- ja päivystysasetusten toimeenpano on edennyt eri alueilla vaihtelevasti. Sairaanhoitopiirien yhteistyöhön perustuva erityisvastuualueiden johtamismalli ei ole aina toiminut sujuvasti. Nykyisten hyvinvointialueiden muodostamia yhteistyöalueita koskevat samat toimivaltaongelmat, jotka ovat jarruttaneet toiminnan kehittämistä erityisvastuualueilla.
Tarkastuksen perusteella sosiaali- ja terveysministeriö ei ole kyennyt seuraamaan erikoissairaanhoidon keskittämisen toiminnallisia ja taloudellisia seurauksia. Jatkossa terveydenhuollon uudistusten tavoitteille tulisi määritellä mittarit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan.
Lisätietoja
