Tarkastuksen tavoitteena oli varmistua kiinteistö- ja rakennusklusterin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan ohjauksen tarkoituksenmukaisuudesta.
Tarkastusviraston kannanotot
Kiinteistö- ja rakennusklusterin kansantaloudellinen merkitys on valtava, se kattaa noin kaksi kolmasosaa kansallisvarallisuudesta ja neljänneksen bruttokansantuotteesta. Tarkastus kohdistui valtion tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) ohjaukseen ja hallintaan kiinteistö- ja rakennusklusterissa. Tarkastuksen tavoitteena oli varmistua kiinteistö- ja rakennusklusterin TKI-toiminnan ohjauksen tarkoituksenmukaisuudesta. Valtion talousarviossa klusterin TKI-toiminnan rahoituksessa kyse on enintään joistain kymmenistä miljoonista euroista. Tilastokeskuksen jaottelussa valtion tutkimus- ja kehittämisrahoitus tavoiteluokalle Asunnot ja yhdyskunnat oli vuonna 2014 noin 12 miljoonaa euroa. Kiinteistö- ja rakennusklusteriin liittyvää toimintaa on muissakin tavoiteluokissa, esimerkiksi energiaan liittyen, joten kokonaisuudessaan valtion rahoitus on tätä selvästi suurempi. Aiempien selvitysten perusteella merkittävin rahoittaja Tekes on rahoittanut noin 8–17 miljoonalla eurolla ja Suomen Akatemia muutamalla miljoonalla eurolla vuosittain klusterin tutkimusta.
Suomen kansallisen innovaatiostrategian peruslähtökohdat on verrattain yleisesti hyväksytty. Tarkastuksessa todettiin, että valtion kiinteistö- ja rakennusklusterin TKI-toiminnan ohjaamis- ja hallintatoimet ovat koordinoimattomia. TKI-toiminta on periaatteessa keskeisellä sijalla Suomen kansallisessa kehittämisstrategiassa. Innovaatiotoimintaan kohdistuvia kehittämisohjelmia, julkilausumia, kannanottoja ja arvioita esitetään ja toteutetaan runsaasti. Suomelta puuttuu kuitenkin edelleen toimintaa viitoittava kokonaisvaltainen aineettoman pääoman TKI-toiminnan toimintapolitiikka.
Toiminnan ohjauskeinoja on käytössä runsaasti, mutta Suomessa ei ole tällä hetkellä toimijaa tai toimijaverkostoa, jolla olisi kokonaisvastuu kiinteistö- ja rakennusklusterin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan hallinnasta. Sama kokonaisuuden hallinnan puute on havaittu jo vuonna 2008 tehdyssä innovaatiojärjestelmän kansainvälisessä arvioinnissa ja edelleen 2014 tehdyssä tutkimus- ja innovaationeuvoston arvioinnissa.
Julkinen valta ohjaa kiinteistö- ja rakennusklusterin toimintaan hyvin monesta eri suunnasta. Kunnat ja valtio ovat itsessään suuria toimijoita alalla, niiden rakennustoiminta kattaa suuren osan liikenneinfrastruktuurin rakentamisesta ja ne ovat myös merkittäviä rakennusten rakennuttajia. Samanaikaisesti sekä valtio että kunnat toimivat myös rakentamisen säätelijöinä lainsäädännön, kaavoituksen ja rakennusmääräysten kautta. Säätelyä tulee myös varsinaisen kiinteistö- ja rakennusklusterin ulkopuolelta, esimerkiksi energiankäytön tehostamisen säätelystä. Kunnat ja valtio ovat myös merkittäviä maanomistajia ja tällä on suuri merkitys maankäytölle. Rakentamiseen ja asumiseen liittyy merkittävää tukea, asuntolainojen verovähennysoikeus, asumistuet, tuet edullisten asuntojen rakentamiseen ja energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitetut tuet esimerkkeinä. Koska erilaisissa rooleissa toimiessa julkisen vallan toimet ovat joskus ristiriitatilanteessa, olisi ensiarvoisen tärkeää, että tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnankin avulla ristiriitatilanteita pystyttäisiin minimoimaan.
Suhteessa kiinteistö- ja rakennusklusterin kokoon kansantaloudessa klusterissa käytetään TKI-toimintaan selvästi vähemmän rahaa kuin muissa klustereissa. Myös työvoimasta korkeakoulutettujen osuus on pienempi kuin muissa klustereissa. Kiinteistö- ja rakennusalan yritysten odotukset aineettoman pääoman tuomista lisätuotoista ovat toimialoista kaikkein alhaisimmat. Ei olekaan yllättävää, että kiinteistö- ja rakennusklusterin tuottavuuskehitys on ollut teollisuusalojen heikointa. Heikko tuottavuuskehitys on luonnehtinut kiinteistö- ja rakennusalaa myös kansainvälisesti, joten kyse ei ole vain suomalaisesta ongelmasta.
Yksi merkittävä syy alan vähäiseen tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin on historiallinen kehitys, alan pitkät perinteet ja konservatiiviseksi muodostunut toimintatapa. Historialliseen kehitykseen ei voi vaikuttaa, mutta on olemassa tekijöitä, joihin on mahdollista vaikuttaa. Innovoinnin esteenä on esimerkiksi voimakas hintakilpailu alalla ja tähän osittain liittyvä julkisten hankintojen merkittävä osuus suuremmissa kohteissa. Julkisissa hankinnoissa hankintalainsäädännöllä ja varsinkin sen tulkinnoilla on voimakas hintaan kohdistuva painotus.
TKI-toiminnan kannalta ongelmana on myös tutkijakoulutuksen vähäinen määrä klusterissa. Lisäksi käytännönläheisestä luonteesta johtuen suuri osa tutkimuksesta tapahtuu ammattikorkeakouluissa. Suurimmilla tutkimusrahoittajilla, Suomen Akatemialla ja Tekesillä, ei kuitenkaan ole roolia niiden rahoituksessa. Rahoitus on myös jakautunut valtioyhteisön ja yksityisen sektorin eri osiin. Rahoituksen hajanaisuudessa näkyy se, että kiinteistö- ja rahoitusklusterin tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoiminnalta puuttuu kokonaisuutta suuntaava toimintapolitiikka. Tämän puuttuminen on mahdollisesti johtanut rahoituksen epätarkoituksenmukaiseen suuntautumiseen. Ongelmaan on kiinnitetty huomiota jo selvitysmies Kokkalan esityksessä kiinteistö- ja rakennusklusterin tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja rahoituksen kokonaisuudistukseksi.
Kokonaisuutta ohjaavalla strategialla ja toimintamallilla olisi myös mahdollista kannustaa klusteria panostamaan enemmän tutkimukseen. Tutkimuksen hyödyt olisi silloin mahdollista nähdä laajemmassa yhteydessä ja olisi mahdollista päästä eroon yksittäisten ongelmien ja kehittämistarpeiden ratkaisemiseen rakentuvista ohjelmista. Strategiassa olisi syytä laajemmin pyrkiä löytämään keinoja, joilla valtio voisi edistää yksityisten toimijoiden TKI-toiminnan panostusten lisäämistä.
Tarkastusviraston suositukset
Valtioneuvoston tulisi määritellä kiinteistö- ja rakennusklusterin kokonaisvaltainen aineettoman pääoman tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toimintapolitiikka.
Kiinteistö- ja rakennusklusterin toimintapolitiikassa valtioneuvoston tulisi määritellä julkisten toimijoiden roolit, tehtävät ja vastuut nykyistä kattavammin ja selkeämmin. Valtio ja kunnat vaikuttavat kiinteistö-ja rakennusklusteriin monissa rooleissa, kuten lainsäätäjänä, sääntelyn toimeenpanijoina, markkinatoimijoina, rahoittajina ja tukijoina sekä tiedon tuottajina. Eri rooleissa toiminen tuo ristiriitatilanteita toimintaan ja vaatii nykyistä parempaa kokonaisuuden hallintaa.
Kiinteistö- ja rakennusklusterin toimintapolitiikassa tulisi pyrkiä löytämään keinoja, joilla tutkimuspanoksen määrä kiinteistö- ja rakennusklusterissa saataisiin kasvamaan.
Lisätietoja
