Valtiontalouden kehysjärjestelmän toimivuus – Järjestelmällä voidaan rajoittaa menoja, mutta rinnalle tarvitaan muitakin finanssipolitiikan sääntöjä

Tarkastuksen kohteena oli valtiontalouden kehysjärjestelmä, joka on merkittävin kansallinen finanssipoliittinen sääntö. Kehysjärjestelmän tavoite on rajoittaa valtion menojen kasvua. Kehyssääntö toimii myös muiden finanssipolitiikan tavoitteiden saavuttamisen välineenä.

Nykyisen kehysjärjestelmän aikana valtion kehysmenojen osuus kaikkien julkisyhteisöjen menoista on pysynyt noin 35–40 prosentissa. Kehysjärjestelmällä voi rajata valtion menojen kasvua, mutta se ei ole riittävän kattava rajamaan julkisen talouden menojen kasvua.

Kehyssääntö on osoittautunut konkreettiseksi ja hyödylliseksi työvälineeksi menopäätösten priorisoinnissa. Se auttaa säilyttämään vaalikauden alussa asetetun menotason siten, että ainoastaan kehyssäännön sallimat muutokset tehdään.

Tarkastuksessa havaittiin joitakin epäselvyyksiä kehyssäännön periaatteiden tulkinnassa.  Nämä liittyivät esimerkiksi vaalivuoden hallitusvastuun vaihtumisen jälkeisten lisätalousarvioiden jäämiseen kehyksen ulkopuolelle sekä kehyksen ulkopuolelle luokiteltuihin menoihin.

Kehysjärjestelmän menosääntö tulisi asettaa johdonmukaisesti suhteessa muihin hallitusohjelman ja EU:n finanssipolitiikan tavoitteisiin. Jos menosääntö on asetettu siten, että johdonmukaisuuden toteutuminen riippuu muiden, esimerkiksi talouskasvuun ja työllisyyteen liittyvien tavoitteiden saavuttamisesta, menosääntöä tulisi hallituskauden aikana arvioida uudelleen, jos näitä tavoitteita ei saavuteta. Erityisesti tulisi huolehtia siitä, että menosääntö kytkeytyy valtion tuloihin. Tulojen huomiointi mahdollistaisi sekä meno- että tulopolitiikan toimimisen yhtenä kokonaisuutena, ja se toisi lyhyelle aikavälille ennakoitavuutta.