Vaalikausiraportissa 2011–2014 arvioidaan päättyvän vaalikauden finanssipolitiikan toteutusta ja tavoitteiden saavuttamista, seuraavan vaalikauden finanssipolitiikan lähtökohtia, kuntatalouden vakauttamista sekä veropolitiikkaa ja veromuutosten taloudellisia vaikutuksia.
Pääasiallinen sisältö
Tämä erilliskertomus eduskunnalle sisältää valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportin 2011–2014. Raportissa tarkastellaan päättyvän vaalikauden finanssipolitiikan toteutusta ja tavoitteiden saavuttamista. Hallituksen keskeisenä tavoitteena on ollut julkisen talouden vakauttaminen.
Suurimpana haasteena vaalikaudella 2011–2014 on ollut talouskasvun hitaus, jonka vuoksi taloutta on jouduttu sopeuttamaan ennakoitua enemmän. Sopeuttamistoimista huolimatta hallitusohjelmassa asetetut finanssipolitiikan tavoitteet jäävät suurelta osin saavuttamatta. Hallitus ei ole onnistunut julkisen talouden vakauttamisessa. Sopeuttamistoimet ovat vaimentaneet alijäämien kasvua, mutta eivät ole riittäneet valtion velkasuhteen kasvun taittamiseen. Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutus on ollut päättyvällä vaalikaudella erittäin hidasta. Lisäksi toteutus jää pahasti kesken.
Suomi on väestön ikääntymisen ja talouden rakennemuutoksen seurauksena tilanteessa, jossa julkisen talouden menot uhkaavat pitkällä aikavälillä jäädä tuloja suuremmiksi. Tarkastusvirasto pitää hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa tärkeänä välineenä julkisen talouden vakauttamisessa. Toimenpiteet ohjelman tavoitteisiin pääsemiseksi eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä. Talouden tuotantopotentiaalia ja tuottavuutta kasvattavat toimenpiteet vaativat aikaa, jonka vuoksi päätöksiä on tehtävä alkavan vaalikauden alussa. Rakennepoliittisen ohjelman merkitys korostuu nykyisessä heikossa taloustilanteessa, jossa huomattavat lisäsopeutustoimet voivat hidastaa talouskasvua. Rakennepoliittinen ohjelma toteutuessaan myös edesauttaa uusien EU-sääntöjen noudattamisessa.
Verojärjestelmään on kohdistunut ristiriitaisia paineita. Verotusta on kiristetty osana sopeuttamistoimia, mutta verojärjestelmän kannustavuutta ja johdonmukaisuutta tulee tarkastella myös kokonaisuutena. Suomen verojärjestelmä ei yksinkertaistunut pääministeri Kataisen hallituskauden aikana. Verotusta koskevissa päätöksissä ei ole systemaattisesti otettu huomioon verojärjestelmän kokonaisuutta. Toinen piirre päätöksenteossa on ollut ennakoimattomuus. Päätöksiä tehtiin ja peruttiin. Finanssipolitiikan uskottavuuden ja yksityisen sektorin päätöksenteon kannalta ennakoitavuus ja johdonmukaisuus on tärkeää.
Kevään 2013 verouudistuksen jälkeenkin Suomen yhteisö- ja pääomatuloverotuksen kokonaisuutta hallitseva piirre on epäneutraalius ja verojärjestelmän monimutkaisuus. Sekä ansio- että pääomatulosta voidaan tehdä monenlaisia vähennyksiä. Veronmaksajalle tämä ei ole läpinäkyvä kokonaisuus. Vähennyksistä voitaisiin tehdä kaavamaisia, jolloin niiden laskenta helpottuisi. Tämä vähentäisi hallinnollista taakkaa, voisi muuttaa verovelvollisten käyttäytymistä ja tasata verotakkaa verovelvollisryhmien välillä.
Tarkastusvirasto katsoo, että hallitusohjelmassa olisi hyvä asettaa veropolitiikan yleiset linjaukset ja keskeiset tavoitteet. Hallitusohjelman kirjausten ei tule olla liian yksityiskohtaisia. Poliittisen päätöksenteon tulisi ottaa paremmin huomioon virkamiesvalmistelu. Huolellisemman valmistelun avulla verotuksen kokonaisuus pysyisi paremmin kasassa, veropohja pysyisi eheämpänä ja järjestelmä yksinkertaisena. Etenkin verotukien käyttöä tulisi pohtia kriittisesti. Verojärjestelmää on syytä yksinkertaistaa.
Kuntatalouden tila on heikentynyt huolestuttavalla tavalla 2000-luvulla. Kunnat ovat keskenään huomattavan erilaisessa taloudellisessa asemassa, mitä myös kuntien hyvin erilainen väestökehitys tulee väestöennusteiden perusteella syventämään.
Kuntauudistus saattoi saada liiankin keskeisen aseman kestävyysvajeeseen vaikuttamisen välineenä sillä kuntarakenteen uudistus näyttäytyi myös keinona vakauttaa pitkällä tähtäimellä kuntataloutta. Kuntien velvoitteiden vähentäminen noin miljardilla eurolla tulee saattaa loppuun ensi vaalikaudella. Kuntien velvoitteiden karsinta edellyttää arvovalintoja ja poliittista johtajuutta.
Tarkastusviraston näkemyksen mukaan päätös kuntien uusien ja laajenevien tehtävien rahoittamisesta täysimääräisesti valtionosuuksilla on askel oikeaan suuntaan, koska se korjaa aikaisempaan järjestelmään sisältyneen kannustimen säätää kunnille tehtäviä ilman, että niille tarvitsee heti löytää rahoitus kehysjärjestelmässä.
Kuntia ja niiden palveluita sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita koskevassa lainsäädännössä sitovaan normiohjaukseen on perusteltua suhtautua hyvin pidättyvästi. Näin taloudellisuuden ja tuottavuuden kehittäminen uusilla innovaatioilla ja toimintatapoja kehittämällä olisi mahdollista.
