Vuosikertomuksessa esitetään johtopäätökset tarkastusten tuloksista ja yhteenvetotiedot eduskunnan kannalta tärkeimmistä havainnoista. Lisäksi arvioidaan, mihin toimiin tarkastusvaliokunnan mietintöihin perustuvat eduskunnan kannanotot ovat johtaneet. Kertomuksessa esitetään myös katsaus tarkastusviraston toimintaan ja sen vaikuttavuuteen varainhoitovuonna 2008.
Pääasiallinen sisältö
Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksessa toiminnastaan on seurattu tarkastusvaliokunnan mietintöjen perusteella eduskunnan hyväksymien kannanottojen toteutumista. Valtion maksuvalmiuden kannalta tarpeettoman suuren lainanoton välttämistä ja valtion kassanhallintaa koskevan eduskunnan kannanoton perusteella välittömänä toimena on vuoden 2009 talousarvioon sisällytetty mahdollisuus siihen, että momentille budjetoitua lainaa saa valtion maksuvalmiuden salliessa jättää nostamatta siihen määrään asti, jolla talousarvion muille tuloarviomomenteille kertyneet tulot ylittävät vastaavat budjetoidut tuloarviot. Valtion kassanhallinnan oikeudellisia puitteita arvioidaan valtion talousarviota koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä. Eduskunnan edellyttämän verotukia koskevan uuden perusselvityksen laatimiseksi toteutettavan kansainvälisen vertailun raporttiluonnos on valmistunut toukokuussa 2009. Tulevaisuudessa on syytä kiinnittää huomiota verotukia koskevan informaation parantamiseen. Talouskriisin ja julkisen talouden velkaantumisen ja kestävyysvajeen vuoksi tulevaisuudessa joudutaan harkitsemaan veropohjan laajentamista, mihin varautumiseksi on uuden verotukiselvityksen tekeminen tullut entistä ajankohtaisemmaksi.
Tuottavuudesta valtiolla, sekä laajemmin julkisen sektorin tuottavuuskehityksestä huolehtiminen, on kansantalouden toimivuuden kannalta erittäin tärkeää nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Valtiontaloudessa ja laajemmin julkistaloudessa voidaan arvioida olevan kehittymässä kestävyysvaje, joka on suuruusluokaltaan noin 5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kansan- ja valtiontaloudellisista syistä sekä väestön ikääntymisen ja tähän liittyvän työvoiman tarjonnan vähenemisen vuoksi sekä myös ilmasto- ja ympäristömuutokseen varautumiseksi julkisen hallinnon ja palvelutuotannon tuottavuuden ja laajemmin tehokkuuden järjestelmällistä parantamista on välttämätöntä jatkaa. Valtion tuottavuusohjelmassa, ja yleensä julkisen toiminnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden parantamisessa, on voimakkaammin kiinnitettävä huomiota tehokkuuteen kokonaisuutena, eli aikaisempaa selvemmin johdettava toiminnan taloudellisuutta ja kokonaistuottavuutta, pääoman tuottavuutta ja muita tuottavuuden ulottuvuuksia kuin yksinomaan työn tuottavuutta. Energia- ja ympäristötehokkuuden parantaminen on nostettava myös julkisella sektorilla tärkeäksi tuottavuus- ja tehokkuustyön kohteeksi. Taloudellisuuden ja tuottavuuden parantaminen edellyttää ammattimaista muutosjohtamista. Erityisesti olisi vahvistettava ministeriöiden ohjaus- ja johtamisotetta. Tulosohjaukseen olennaisesti kuuluvat ministeriöiden hyväksymät tuottavuutta koskevat tavoitteet ovat puutteellisia. Tuottavuustavoitteita oli tulossopimuksissa asetettu vain 40 prosentille virastoista ja laitoksista. Kun tulosohjauksen tilaa arvioidaan taloudellisuutta koskevien tulostavoitteiden asettamisen ja niitä koskevien oikeiden ja riittävien tilinpäätöstietojen perusteella, ei tulosohjauksessa ole edellisiin vuosiin verrattuna tapahtunut olennaisia muutoksia.
Lainsäädännön laadun tarkastelu osana valtiontaloudellista päätöksentekoa perustui vuonna 2008 pääosin lainsäädännön laatuun hyvinvointipalveluissa sekä valtionosuuslainsäädännön laatuun. Tarkastuksien perusteella hyvinvointipalveluiden lainsäädännön laatuun kohdistuvat haasteet muodostuvat siitä, että lainsäädäntö on yhtäältä väljää ja yleispiirteistä ja toisaalta hajanaista ja pirstaleista. Tämä heikentää toiminna vaikuttavuuden, kustannustehokkuuden ja kustannusvaikutusten arviointia. Lainsäädännön keinoin ongelmakohtiin puuttuminen ei tarkastelluissa palveluissa aina ole valtiontalouden näkökulmasta se tapa, jolla ongelmat voidaan tarkoituksenmukaisella tavalla ratkaista. Selkeä ja riittävän täsmällinen lainsäädäntö on tarpeen perustuslaissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen toteuttamiseksi. Lainsäädännössä ja sen perusteluissa olisi nykyistä selkeämmin asetettava lainsäätäjän harkintavaltaan kuuluvissa asioissa taloudellisten voimavarojen riittävyys, kuntien itsehallinto ja kansalaisten yhdenvertaiset edellytykset saada palveluita keskinäiseen arvojärjestykseen. Terveydenhuollon palveluiden järjestämisen vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta heikentää selvästi nykyinen monikanavainen rahoitusjärjestelmä. Erityislainsäädäntöön sisältyvissä tietosuojasäännöksissä on myös selkeyttämistarpeita. Vaikka vuoden 2006 alusta voimaan astuneen valtionosuusuudistuksen valmistelun todettiin olleen pääsääntöisesti hyvin toteutettu, kiinnitettiin tarkastuksen yhteydessä huomiota vaikutusarviointien yleisluonteisuuteen ja lainsäädännön ymmärrettävyyteen. Lainsäädännön sisältö kuuluu viime kädessä lainsäätäjän poliittiseen harkintaan. Oikeudellisesta tai eduskunnan tahdon toteutumisen näkökulmasta valtionosuusuudistukseen ei ole huomautettavaa. Ratkaisut eivät kaikilta osin ole kuitenkaan taloudellisen tarkoituksenmukaisuuden kannalta arvioituna pidemmällä tähtäimellä tarkoituksenmukaisia. Tulevissa valtionosuusuudistuksissa olisikin tarkastusviraston arvion mukaan pyrittävä vahvemmin hyvän valtionapujärjestelmän periaatteiden soveltamiseen, erityisesti valtionosuuksien ja muun valtion rahoituksen selkeään laskennallisuuteen standardikustannusten perusteella sekä siihen, että rahoitusjärjestelmä kannustaisi tehokkaaseen toimintaan.
Liitetiedostot
