Yleinen asumistuki – Vuoden 2015 kokonaisuudistus, etuusmenojen kehitys ja tuensaajien työssäkäynti

Yleisestä asumistuesta on tullut aiempaa selvemmin myös työssäkäyvien tuki sen jälkeen, kun ansiotulovähennys otettiin käyttöön vuonna 2015. Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi linjata, missä määrin matalia ansiotuloja saavien toimeentuloa tuetaan asumistuella ja missä määrin muilla etuuksilla.

Yleiseen asumistukeen tehtiin vuonna 2015 kokonaisuudistus, jossa yksinkertaistettiin asumistuen myöntöperusteita, korotettiin enimmäisvuokria ja alennettiin omavastuuosuuksia. Lisäksi käyttöön otettiin ansiotulovähennys, jolla pyrittiin parantamaan työnteon kannustimia. Ansiotulovähennyksen johdosta yleistä asumistukea on mahdollista saada aiempaa korkeammilla ansiotuloilla.

Tarkastuksessa selvitettiin yleisen asumistuen kokonaisuudistuksen ja ansiotulovähennyksen valmistelua ja niistä laadittuja valtiontaloudellisia vaikutusarviointeja. Tarkastuksessa arvioitiin myös ansiotulovähennyksen kannustinvaikutuksia ja asumistuen yhteensopivuutta opintorahan sekä toimeentulotuen kanssa. Kannustinvaikutuksia arvioitiin SISU-mikrosimulointimallilla tehdyillä esimerkkilaskelmilla. Yleisen asumistuen kohdentumisen muutosta ansiotulovähennyksen käyttöönoton myötä arvioitiin Kelan yleisen asumistuen rekisteriaineistolla. Lisäksi tarkastettiin yleisen asumistuen rahoitusprosessia tilintarkastuksen ja laillisuustarkastuksen näkökulmista.

Tarkastus tehtiin, sillä yleisen asumistuen menot ovat lisääntyneet lähes yhtäjaksoisesti koko 2010-luvun, ja vuonna 2015 voimaan tullut kokonaisuudistus selittää menojen kasvua osittain. Vuonna 2021 yleisen asumistuen menot olivat noin 1,6 miljardia euroa.

Yleisen asumistuen kokonaisuudistus lisäsi valtion menoja huomattavasti enemmän, kuin hallituksen esityksessä arvioitiin. Hallituksen esityksessä yleisen asumistuen menojen arvioitiin lisääntyvän vuositasolla yhteensä 68 miljoonalla eurolla, mutta arviossa ei ollut huomioitu ansiotulovähennyksen menovaikutuksia.  Ansiotulovähennyksen menovaikutuksia tai tavoitteita ei käsitelty hallituksen esityksessä lainkaan, vaikka vähennys oli merkittävä osa kokonaisuudistusta. Uudistuksen jälkeen arviot toteutuneista menovaikutuksista vuositasolla ovat vaihdelleet 150–259 miljoonan euron välillä.

Yleisestä asumistuesta on tullut ansiotulovähennyksen käyttöönoton jälkeen aiempaa selvemmin myös työssäkäyvien tuki. Uudistuksen jälkeen, vuosina 2015–2019, ansiotuloja saaneiden osuus yleisen asumistuen saajista kohosi 24 prosentista 39 prosenttiin Kelan rekisteritietojen perusteella. Luvuista on poistettu opiskelijaruokakunnat, jotka siirtyivät yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017. Ansiotulovähennyksen käyttöönotto nosti ansiotuloja saavien ruokakuntien asumistuen määrää ja toi asumistuen piiriin ruokakuntia, jotka eivät aiemmin olleet oikeutettuja yleiseen asumistukeen. Pidemmällä aikavälillä ansiotuloja saavien osuuden kasvua selittävät osa-aikatyön lisääntyminen ja työllisyyden parantuminen.

Yleisen asumistuen taso parani kokonaisuudistuksen myötä, silti asumismenoja katetaan edelleen merkittävästi toimeentulotuella. Sosiaaliturvauudistuksen valmistelussa tulisikin pyrkiä kehittämään ratkaisuja, jotka vähentäisivät viimesijaiseksi ja väliaikaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen tarvetta asumisen tukemissa.

Kategoriat

URN-tunniste

URN:ISBN:978-952-499-533-7