Automatiikka ja keinoäly ovat hyvän hallinnon periaatteiden näkökulmasta ilman muuta mahdollisuus, sillä ne saadaan toimimaan arvoneutraalisti. On kuitenkin huolehdittava, ettei niiden avulla tuoteta kohtuuttomia ratkaisuesityksiä. Vaikka julkisen hallinnon toimintaympäristö muuttuu vauhdilla, yhä tarvitaan ihmisyyttä, inhimillisyyttä ja hyvän hallinnon periaatteita.
Jo perustuslakiin sisältyy vaatimus hyvästä hallinnosta, jonka perusteet on puolestaan kuvattu hallintolaissa. Lähtökohta on, että hallinto noudattaa yleisiä oikeusperiaatteita.
Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että hallinnon kanssa asioivia kohdellaan tasapuolisesti. Henkilöä ei voi syrjiä esimerkiksi sukupuolen, iän tai etnisen taustan perusteella.
Suhteellisuusperiaate edellyttää, että viranomainen mitoittaa toimensa oikein suhteessa tavoiteltuun lopputulokseen, pitäytyy kohtuudessa.
Objektiviteettiperiaate puolestaan edellyttää, että viranomainen toimii aina puolueettomasti. Jotta tämä toteutuu, hallintolaki sisältää esteellisyyssäännökset. Virkamiehen pitää tunnistaa tilanteet, joissa hänen on jäävättävä itsensä päätöksenteosta.
Luottamuksensuojaperiaate tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus odottaa viranomaiselta oikeusjärjestyksen mukaista, ennakoitavaa ja johdonmukaista päätöksentekoa. Ratkaisujen tulee samankaltaisissa hallintoasioissa olla samanlaisia.
Tarkoitussidonnaisuuden periaate tarkoittaa, että julkista valtaa tulee käyttää vain siihen, mihin se on lain mukaan tarkoitettu. Viranomainen ei saa ylittää toimivaltaansa. Hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluu myös se, että hallinto palvelee ja neuvoo kansalaisia asianmukaisesti ja käyttää hyvää kieltä. Viranomaisten tulee myös tehdä keskenään yhteistyötä.
Periaatteet asettavat odotuksia virkamieskunnalle – myös tulevaisuudessa
Suomessa asuvan on voitava luottaa siihen, että Suomen julkinen hallinto noudattaa toiminnassaan edellä kuvattuja periaatteita. Ei voida väittää, etteikö hallinnon oikeusperiaatteiden noudattaminen joiltain osin asettaisi välillä haasteitakin virkamieskunnalle. Esimerkiksi selkeän ja ymmärrettävän tekstin tuottaminen ei ole aina helppoa, varsinkaan, jos asia tai ilmiö, josta tekstiä pitää tuottaa, on monimutkainen. Myöskin viranomaisten välistä yhteistyötä pystytään varmasti vielä kehittämään. Kiire on huono peruste sille, ettei tehdä riittävästi yhteistyötä.
Entä digitalisaatiokehitys? Hallinnossa työskentelevien tulee olla tarkkoina, kun prosesseja automatisoidaan ja keinoälyyn perustuvia ratkaisuja otetaan käyttöön.
Automatiikka ja keinoäly ovat hallinnon yleisten oikeusperiaatteiden noudattamisen näkökulmasta ilman muuta mahdollisuus, koska ne saadaan toimimaan arvoneutraalisti. Kehitys sisältää silti myös riskin siitä, että automatiikan avulla tuotetaan ratkaisuesityksiä, jotka ovat kohtuuttomia. Esimerkiksi asian vireille panneen antamissa tiedoissa voi olla ilmiselvä virhe, jonka korjaamiseen hänelle pitäisi tarjota mahdollisuus. Ei saa käydä niin, että keinoäly tekee ratkaisun, joka perustuu osin virheelliseen tietoon.
Ihmisyyden ja inhimillisyyden tarve ei katoa mihinkään. Yhä tarvitaan tilannekohtaista harkintaa.
Ilman muutosta ei ole kehitystä
Vaikka toimintaympäristö muuttuu ja valtionhallintokin kehittyy, eivät vaatimukset hyvästä hallinnosta muutu miksikään. Pikemminkin on niin päin, että luottamus hallinnon asianmukaiseen toimintaan luo turvaa muutoksissa. Kansalaiset, yritykset ja yhteisöt voivat luottaa siihen, että hallinnon oikeusperiaatteet huomioidaan erilaisissa – niin suurissa kuin pienissäkin – muutoksissa ja niihin kytkeytyvässä lainsäädäntötyössä, koskivatpa muutokset koko yhteiskuntaa tai vain pientä osaa siitä.
Muutos on tervetullutta, teknologinen kehitys on tervetullutta! Kukapa enää haluaisi elää maailmassa, jossa kirjanpito tehdään kynällä tilikirjaan, maksuvälineenä käytetään vain käteistä tai jossa ei ole tietoverkkoja?
Olennaista on, että kaikki pääsevät osallisiksi kehityksestä, eikä keneltäkään edellytetä mahdottomia. On hyvä muistaa, että hallinto on yhteiskuntaa ja sen jäseniä varten, ei päinvastoin.
Tanja Wistbacka
Kirjoittaja on Valtiokonttorin apulaisjohtaja.