Tuki kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle
Valokuva: Getty Images
Yksi tapa toteuttaa kehitysyhteistyötä on kansalaisjärjestöjen tekemä kehitysyhteistyö, johon ulkoministeriö myöntää tukea. Kansalaisjärjestöjä tukemalla Suomi pyrkii vahvistamaan kehittyvien maiden kansalaisyhteiskuntia ja siten edistämään kehityspoliittisia päämääriään. Tarkastuksessa arvioitiin, miten hyvät edellytykset ulkoministeriö on luonut kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle osana Suomen kehityspolitiikkaa.
Vuoden 2025 talousarviossa eduskunta myönsi varsinaisen kehitysyhteistyön talousarviomomentille 534 miljoonaa euroa, ja tästä kansalaisjärjestöille 98 miljoonaa euroa. Kansalaisjärjestöille myönnettävän tuen määrä on kasvanut selvästi: vielä vuonna 2019 tuki oli noin kolmanneksen pienempi.
Suomalaisten kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön merkitystä on korostettu vahvasti kehityspolitiikkaa ohjaavissa asiakirjoissa. Linjausten mukaisesti tukea kansalaisjärjestöille on lisätty ja sen osuus kehitysyhteistyömäärärahoista on kasvanut selvästi. Kansalaisjärjestötuen ehdot ja hallinnolliset vaatimukset kykenevät täyttämään lähinnä suuret ja toimintansa vakiinnuttaneet järjestöt. Tämä on osin ristiriitaista kansalaisjärjestöjen ominaisuudeksi ohjausasiakirjoissa mainitun monimuotoisuuden kanssa.
Ulkoministeriössä kansalaisjärjestötuesta vastaava kansalaisyhteiskuntayksikkö, KEO-30, on hallinnoinut avustuksia asianmukaisesti, ja järjestöjen arvio yksikön toiminnasta on pääosin hyvä. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä syntyy paljon tulostietoa, jota ei kaikilta osin hyödynnetä. Ulkoministeriö on käyttänyt avustushakemusten käsittelyn ja avustusten valvonnan tukena ulkopuolisia asiantuntijoita, joiden riippumattomuutta ei ollut varmistettu.
Hallitusohjelmakirjauksen mukaan kehitysyhteistyön painopiste siirretään kotimaisten kansalaisjärjestöjen työhön. Tämän myötä järjestöjen tekemän kehitysyhteistyön liittyminen muuhun kehitysyhteistyöhön on entistä tärkeämpää.
Valtiontalouden tarkastusvirasto suosittaa, että ulkoministeriö varmistaa riittävän osaamisen ja resursoinnin valtionavustusten hallinnointiin. Virasto suosittaa myös, että ministeriö kehittää tulosraportointia siten, että tieto on paremmin ministeriön ja järjestöjen hyödynnettävissä. Lisäksi ulkoministeriön tulisi selvittää dokumentoidusti ulkopuolisten asiantuntijoiden riippumattomuus ja tarvittaessa eriyttää eri toimijoille avustusvaiheen valmistelutehtävät ja käytön valvonta.
Lisätietoja
Tiina Palonen-Roihupalo
Ylitarkastaja
Tuloksellisuustarkastus
Tarkastusalueet: oikeusministeriö, puolustusministeriö, sisäministeriö, ulkoministeriö
Elina Hakkarainen
Ylitarkastaja
Tuloksellisuustarkastus
Tarkastusalueet: oikeusministeriö, puolustusministeriö, sisäministeriö, ulkoministeriö