Liikenne- ja viestintäministeriö valmisteli raskaan liikenteen suurimpia mittoja ja massoja koskevan asetusmuutoksen asiantuntevasti. Asetusmuutoksen tueksi tuotetun tietoaineiston kattavuudessa ja selkeydessä olisi kuitenkin ollut parantamisen varaa. Liikennevirasto on aktiivisesti laatinut väylähankkeiden arviointiohjeita, mutta niitä ei hyödynnetä systemaattisesti. Sekä asetusmuutoksella että väylähankkeilla on huomattavat taloudelliset vaikutukset.
Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti kahdessa tarkastuksessa, miten liikennehallinnon elinkeinoelämää tukevien toimien talousvaikutusten arviointia ja hallintaa voitaisiin kehittää. Tarkastukset kohdistuivat raskaan liikenteen suurimpia sallittuja mittoja ja massoja koskevan asetusmuutoksen tietoperustaan sekä valtion suurten ja keskikokoisten väylähankkeiden kannattavuuden hallintaan. Sekä asetusmuutos että väylähankkeet vaikuttavat merkittävästi elinkeinoelämän taloudellisiin toimintaedellytyksiin.
Valtioneuvoston vuonna 2013 antaman asetusmuutoksen myötä raskaan liikenteen ajoneuvojen suurin sallittu korkeus nostettiin 4,2 metristä 4,4 metriin ja suurin sallittu massa 60 tonnista 76 tonniin. Muutoksen seurauksena logistiikkakustannuksissa säästetään arviolta 1,6–3,2 miljardia euroa 20 vuodessa. Asetusmuutoksesta aiheutuvat valtion väyläverkon ja siltojen korjaustoimien kustannukset ovat arviolta 610 miljoonaa euroa.
Asetuksen valmistelu tehtiin suhteellisen tiukalla aikataululla vuosina 2012–2013. Valmistelutyö oli asiantuntevaa. Asetusmuutoksen olennaisimmat vaikutukset oli arvioitu, mutta vaikutusarvioita ja kannattavuuslaskelmia kuvaavan kirjallisen aineiston perusteellisuudessa ja selkeydessä olisi ollut parantamisen varaa. Laskelmia ei ollut yksityiskohtaisesti esitetty, eivätkä kaikki taustatiedot käyneet ilmi asiakirjoista. Valmistelun tietoperustan täydennykseksi olisi ollut tarpeen tehdä myös esimerkiksi kokonaistaloudellinen arvio.
Väylähankkeita koskevassa tarkastuksessa käytiin yksityiskohtaisesti läpi neljän, pääasiassa elinkeinoelämän kuljetusten toimintaedellytyksiä tukevan hankkeen arvioinnit. Liikennevirasto on viime vuosina laatinut systemaattisia väylähankkeiden arviointiohjeita ja päivittänyt niitä, mikä on osaltaan luonut edellytykset riittävälle päätöksenteon tietopohjalle. Eduskunta on kuitenkin päättänyt useiden väylähankkeiden toteuttamisesta ilman ohjeiden mukaista hankearviointia. Tällöin on vaikea arvioida, ovatko valitut hankkeet yhteiskuntataloudellisesti kannattavimpia.
Liikennehallinnon tulisikin huolehtia päätöksenteon riittävästä tietoperustasta. Tarkastusvirasto suosittaa, että kaikista talousarviossa nimetyistä hankkeista tehdään hankearvioinnit yleisesti hyväksytyillä systemaattisilla malleilla. Hankearviointien systemaattiseen laadunvarmistukseen ja hankearviointiohjeiden edelleen kehittämiseen on panostettava.
Lisäksi on kiinnitettävä huomiota valmistelutyön perustana olevan tiedon selkeään raportointiin sekä vaikutusarvioiden lähtötietojen vertailukelpoisuuteen ja kattavuuteen. Liikenneviraston tulee seurata tähänastista kattavammin, miten hyvin ennusteet liikenteen koostumuksesta ja määrästä pitävät paikkansa. Säädöshankkeista tulisi tehdä kokonaisvaltainen jälkikäteisseuranta, jonka tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi toteutuneiden vaikutusten ja rahoituksen käytön arviointiin sekä mahdolliseen rahoitustarpeen uudelleenarviointiin.
Tutustu tarkastuskertomukseen (Väylähankkeiden yhteiskuntataloudelliset kannattavuuslaskelmat)