Teknisten apuvälineiden käytöllä vanhusten hoidossa on pyritty tehostamaan toimintaa ja osin onnistuttukin siinä. Toiminnan tehostaminen on kuitenkin tapahtunut osittain yksityiskodeissa asuvien vanhusten hoidon laadun ja turvallisuuden kustannuksella.
Teknisten apuvälineiden käyttöönotto vanhusten kotihoidossa on muuttanut asiakastyön laatua. Asiakkaille annettavaa välitöntä hoitotyöaikaa on kyetty lisäämään, koska työntekijöiden matkustamista paikasta toiseen on pystytty vähentämään ja asiakastietojen kirjauksia tehdään toimiston sijasta asiakkaan luona. Asiakkaan näkökulmasta henkilökohtaisen läsnäolon laatu on kuitenkin samalla muuttunut.
Vanhuspalvelulain muutoksen tavoitteena osana rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoa oli hidastaa kuntien menojen kasvua. Muutos on kiristänyt laitoshoitoon sijoittamisen edellytyksiä ja velvoittanut kunnat selvittämään mahdollisuuksia vastata kotona asuvien vanhusten palvelutarpeisiin muun muassa teknisillä apuvälineillä. Kunnissa on varauduttu velvoitteeseen heikosti. Teknisten apuvälineiden käyttö vanhusten kotihoidossa on kunnissa edelleen vähäistä. Kodeissa asuvien vanhusten yleisin apuväline on edelleen pelkkä turvapuhelin.
Teknisten apuvälineiden käyttöönoton tulisi nopeutua huomattavasti, jotta pystyttäisiin samalla hidastamaan kuntien menojen kasvua ja turvaamaan kodeissa hoidettaville vanhuksille turvallisuustasoltaan palveluasumista vastaava hoito. Valtion tulisi ohjauksellaan tukea teknologian käyttöä. Esimerkiksi tietoverkkoinfrastruktuuria ei ole vielä saatu valtakunnallisesti toimivaksi, minkä seurauksena kuntien edellytykset hyödyntää teknologiaa vaihtelevat. Kunnilla ei teknisiä apuvälineitä hankkiessaan myöskään ole aina riittävästi osaamista apuvälineen arviointiin.
Asiakasturvallisuuden näkökulmasta teknisen apuvälineen oikea käyttö on olennaisen tärkeää. Henkilöstön osaaminen ja tieto teknisistä apuvälineistä voi kuitenkin olla puutteellista, eikä apuvälinekeskuksissa välttämättä kunnolla varmisteta, että asiakkaat osaavat käyttää apuvälinettä myös luovuttamisen jälkeen Sosiaali- ja terveysalan koulutukseen pitäisi sisällyttää opintoja teknisistä apuvälineistä ja niiden käyttömahdollisuuksista.
Apuvälineitä koskevien kirjausten tulisi olla kaikkien asiakkaan asioita hoitavien henkilöiden saatavilla. Tämä vähentäisi palvelutarpeen arviointiin käytettyä selvitystyötä, ehkäisisi apuvälineiden päällekkäislainausta ja edistäisi niiden kierrätystä sekä helpottaisi sen arvioimista, voidaanko suunniteltu apuväline yhdistää jo käytössä oleviin.
Suomessa ei ole selvitetty sitä, millaisia kustannuksia teknisten apuvälineiden hyödyntäminen vanhuspalveluissa ylipäänsä aiheuttaa. Tarkastuksen perusteella kotona asumista tukevan teknologian kustannukset tulisi selvittää mahdollisimman monipuolisesti.
Lisätietoja
