Ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjien määrä on vähentynyt tavoitellusti. Osa peruskoulun päättävistä nuorista jää kuitenkin edelleen ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle. Toisen asteen koulutuksen hallinnollista yhdistämistä voitaisiin harkita.
Työelämän osaamistarpeet ja väestön ikääntyminen vaativat entistä enemmän ammatilliselta koulutukselta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt lisäämään toisen asteen koulutuksen asiakas- ja työelämälähtöisyyttä ammattiopistostrategialla, jonka yhdeksi päätavoitteeksi vuonna 2006 asetettiin ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjien määrän vähentäminen. Hanke on onnistunut, sillä koulutuksen järjestäjien määrä on vähentynyt viidessä vuodessa 175:stä 139:ään. Rakennejärjestelyissä tulee jatkossakin turvata pitkälle erikoistuneiden yksiköiden toiminta.
Toisen asteen koulutuksen rahoituksella tavoitellaan koko ikäluokan kouluttamista ja tuetaan syrjäytymisen ehkäisyä. Valtio käytti oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen rahoittamiseen vuonna 2011 noin 686 miljoonaa euroa ja lukiokoulutuksen rahoittamiseen 273 miljoonaa euroa. Kunnat rahoittivat ammatillista koulutusta 929 miljoonalla eurolla ja lukiokoulutusta noin 400 miljoonalla eurolla.
Tarkastuksen tavoitteena oli selvittää, onko koulutuksen voimavarat saatu ammattiopistostrategian avulla entistä tarkoituksenmukaisempaan ja tehokkaampaan käyttöön. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko on tiivistynyt tavoitellusti, mutta koulutuksen kysyntään ja työelämän tarpeisiin ei kuitenkaan vielä täysin pystytä vastaamaan. Alueellisesti vahva koulutuksen järjestäjien verkosto edellyttäisi opetus- ja kulttuuriministeriöltä nykyistä velvoittavampaa ohjausta.
Tarkastuksessa havaittiin, että toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikat eivät aina ole siellä, missä niitä eniten tarvittaisiin. Osa peruskoulun päättävistä nuorista jää ammatillisen koulutuksen ulkopuolelle, mihin on pyritty vastaamaan opiskelijapaikkojen lisäyksillä. Vinoutuneesta paikkajakaumasta johtuu, että osa nuorista menee lukioon vain siksi, etteivät he saa opiskelupaikkaa ammatillisesta koulutuksesta. Varsinkin lukiokoulutuksessa voitaisiin hyödyntää paljon nykyistä enemmän työelämä- ja korkeakouluyhteyksiä. Myös kaksoistutkintojen asema tulee pikaisesti selvittää, sillä ne voivat pahimmillaan jopa vaikeuttaa jatko-opintoihin siirtymistä.
Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kokoaminen on osin saanut aikaan turhaa kilpailua järjestäjien välille. Monilla kunnilla on esimerkiksi ollut kova tarve pitää lukionsa toiminnassa. Koulutuksen järjestäjäverkon kehittämisessä ja kuntarakenneuudistuksessa tuleekin entistä enemmän kiinnittää huomiota koulutusjärjestelmän palvelukyvyn vahvistamiseen.
Tarkastusviraston näkemyksen mukaan tulisi selvittää, voidaanko toisen asteen koulutuksen hallinnollisella yhdistämisellä saavuttaa synergiaetuja. Vaikka ylioppilastutkintoa ja ammatillisia tutkintoja kehitetään jatkossakin erillisinä tutkintoina, hallinnollisella yhdistämisellä voitaisiin edesauttaa hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta lisätä joustavia mahdollisuuksia suorittaa osia tutkinnoista yli tutkintorajojen.