Hallitus aloitti vuonna 2013 tutkimuslaitoksia ja tutkimusrahoitusta koskevan uudistuksen, jonka kautta Suomen Akatemia ja valtioneuvoston kanslia rahoittavat päätöksentekoa tukevia tutkimushankkeita. VTV:n selvityksen mukaan nämä uudet tutkimusrahoituksen muodot on järjestetty valtioneuvoston antamien linjausten mukaisesti. Rahoittajat ja ministeriöt ovat ottaneet käyttöön uusia toimintatapoja, joiden kautta rahoitettujen hankkeiden tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on arvioinut valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistusta (TULA-uudistus). Sen tavoitteena on mm. tuottaa päätöksentekoa tukevaa tietoa ja vahvistaa monitieteistä, korkeatasoista ja yhteiskunnan kannalta relevanttia tutkimusta. Arviossaan VTV tarkasteli strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) ja valtioneuvoston kanslian selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) myöntämän rahoituksen organisointia. VTV myös selvitti, miten ministeriöt hyödyntävät rahoitettujen hankkeiden tuloksia päätöksenteossa ja säädösvalmistelussa.
STN- ja VN TEAS -rahoitus on organisoitu valtioneuvoston TULA-periaatepäätöstä noudattaen. Rahoitusmuodoissa on otettu käyttöön uusia keinoja valita ja seurata rahoitettavia hankkeita ja hyödyntää niiden tuloksia. Uusia keinoja ovat vaikuttavuuskertomukset sekä hyödyntämis- ja viestintäsuunnitelmat, joiden kautta hankkeiden vaikuttavuutta edistetään jo prosessin kuluessa. VN TEAS -rahoitus on myös edistänyt hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Kehitettävääkin hankkeista vielä löytyy.
”VN TEAS -rahoituksen sähköinen hankehallintajärjestelmä vähentäisi rahoituksen valmisteluun ja seurantaan liittyvää hallinnollista työtä ja sujuvoittaisi osaltaan hankeprosessin toteutusta”, VTV:n ylitarkastaja Hannele Isola-Miettinen sanoo.
STN- ja VN TEAS -rahoitus poikkeavat muista tutkimusrahoitusmuodoista siten, että niillä katetaan tutkimushankkeiden kustannukset 100-prosenttisesti. VTV:n arvion mukaan STN- ja VN TEAS -rahoitusta saavien hankkeiden kokonaiskustannuksista yli kolmannes kohdistuu toiminnan yleiskustannuksiin kuten hallinto- tukipalvelu- ja tilakuluihin.
”Rahoittajien tulisi seurata tarkemmin ja läpinäkyvämmin tutkimushankkeiden kustannusrakennetta. Yleiskustannuksiin pitäisi kiinnittää huomiota, jos ne ovat poikkeuksellisen suuret yleiseen tasoon verrattuna. Lisäksi rahoituksen valmisteluun ja hakemiseen kuluvia resursseja olisi syytä seurata tarkoituksenmukaisella tavalla”, Isola-Miettinen toteaa.