Valtion vastuita ja valtion roolia viennin rahoituksessa on kasvatettu voimakkaasti finanssikriisin ja ta-loudellisen taantuman myötä. Tällä on pystytty reagoimaan vaikeutuneeseen rahoitustilanteeseen. Samalla on kuitenkin huolehdittava valtion taloudellisten riskien hallinnasta ja rahoitusmarkkinoiden toimintaedellytyksistä.
Finanssi- ja talouskriisin pitkittyessä yhä suurempi osuus viennistä on rahoitettu valtion takausten tai luottojen avulla. Valtion riskinottovaltuutta on kasvatettu nopeasti. Tällä on pystytty nopeasti reagoimaan vaikeutuneeseen rahoitustilanteeseen. Valtiovarainministeriössä tai työ- ja elinkeinoministeriössä ei kuitenkaan ole ollut strategista näkemystä siitä, kuinka paljon viennin rahoitusta on tarkoituksenmukaista laajentaa, tai riittävää tietopohjaa siitä, miten toiminta vaikuttaa yksityisten rahoitusmarkkinoiden kehitykseen.
”On huolehdittava siitä, ettei valtion osallistumisella viennin rahoitukseen estetä markkinoiden kehittymistä”, sanoo tuloksellisuustarkastusneuvos Visa Paajanen VTV:ltä. ”Kun tilanne rahoitusmarkkinoilla normalisoituu, olisi valtion roolia rahoituksessa pienennettävä.”
Valtio pyrkii tukemaan viennin rahoituksella suomalaista työllisyyttä, tuotantoa ja vientiä, eli suomalaista intressiä. Rahoituksen myöntäjillä on kuitenkin runsaasti harkintavaltaa suomalaisen intressin määrittelyn suhteen. Kansainvälistymisen myötä kotimaisenkaan yrityksen tuotanto ei aina sijaitse Suomessa. Viime vuonna takuumahdollisuus laajennettiin myös kotimaahan tehtäviin vientiä tukeviin investointeihin. Työ- ja elinkeinoministeriön tulisi selventää, mitä suomalaisella intressillä tarkoitetaan, eli missä tapauksissa vienninrahoitus on perusteltavissa työllisyyden ja verotulojen lisäämiseksi.
Vientitakuutoiminnan tulee olla itsekannattavaa, ja toiminta on ollut pitkään ylijäämäistä. Vientitakuutoiminta kuitenkin lisää valtion riskejä, jotka toteutuessaan voivat tulla kalliiksi. ”Riskin ottamisen on oltava valtiolla aina tietoista ja harkittua, mutta sovittujen rajojen puitteissa riskiä täytyy myös ottaa”, muistuttaa VTV:n pääjohtaja Tuomas Pöysti.
Viennin luototuksen antaminen Finnveran tehtäväksi on vaikeuttanut valtion vastuiden seuraamista sekä tehnyt rahoituksen hankinnasta jonkin verran kalliimpaa kuin se olisi suoraan valtion toimintana. Valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön on huolehdittava siitä, että valtion talousraportoinnissa annetaan oikea ja riittävä kuva valtion taloudellisista vastuista riippumatta siitä, muodostuvatko ne talousarviotalouden piirissä vai valtionyhtiöissä.
Taustaa:
Viennin arvo on lähes 40 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtion takaustoiminnan piirissä on noin 5 prosenttia kokonaisviennistä ja 10 prosenttia poliittisen riskin maihin suuntautuvasta viennistä. Vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin aikana valtio alkoi myös luotottaa vientiä. Vuosina 2007–2009 viennin rahoituksen vastuukanta nousi 5 miljardista eurosta lähes 10 miljardiin euroon. Yhteensä valtion vientiin liittyvät takausvastuut ovat yli 11 miljardia euroa.
Vientitakuutoiminta on ollut ylijäämäistä vuodesta 1999 lähtien. Viime vuosina ylijäämä on ollut noin 40–50 miljoona euroa vuodessa. Toteutuessaan riskit voivat olla suuria: esimerkiksi 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua takauksia tuli maksettavaksi siinä määrin, että toiminnan kumulatiivisen tuloksen muuttuminen positiiviseksi kesti 20 vuotta.
Valtion enimmäisvastuun rajat on määritelty laissa valtion vientitakuista. Takausvastuiden määriä on korotettu useaan otteeseen. Tällä hetkellä enimmäisvastuun määrä on 17 miljardia euroa.
Lisätietoja
