Toisin kuin kunnilla, valtiolla ei ole velvoitetta raportoida kokonaisuutena omistamiensa yhtiöiden taloudesta. Näin yksi osa valtion omaisuudesta jää katveeseen esimerkiksi tilinpäätöksissä. VTV Nyt! -tapahtumassa keskusteltiin siitä, miksi valtion konserniraportointi olisi tärkeää ja miten sitä voisi hyödyntää.
Valtion määräysvallassa on 47 osakeyhtiötä, joilla on yhteensä lähes 350 tytäryhtiötä. Tämä tieto ei ole suoraan saatavilla mistään, vaan johtaja Jaakko Eskola Valtiontalouden tarkastusvirastosta on kaivanut tiedon itse esiin. Valtiokonsernista ei kokonaisuutena ole saatavilla tietoa, koska sen tietojen raportoinnista ei ole säädetty.
”Talouden ja toiminnan yhdistämisellä voisi olla hyvinkin positiivisia vaikutuksia, sillä parempi käsitys kokonaisuudesta parantaa myös konsernin toiminnan hallintaa”, totesi Eskola tarkastusviraston järjestämässä VTV Nyt! Valtio konsernin emoyhtiönä -tapahtumassa 4.12.
Valtion erityistehtäväyhtiöillä merkittävä osa liikevaihdosta tulee omistajalta eli valtiolta. Konserniraportoinnin puuttuessa nämä sisäiset liiketapahtumat jäävät katveeseen. Valtiontalouden tarkastusviraston johtajan Matti Okon mukaan näissä yhtiöissä syntyy myös ehdollisia vastuita, joita nykyiset valtiontalouden ohjauskäytännöt eivät riittävästi huomioi.
”Konserninäkökulma olisi syytä saada paremmin näkyviin, sillä yhtiöittämiskehitys on rapauttanut myös tilivelvollisuuden toteutumista.”
Hyödynnettävyys hidastaa käyttöönottoa
Valtiokonttori ja Tampereen yliopisto selvittävät parhaillaan valtion konsernitilinpäätöksen tarvetta Suomessa sekä sen mahdollista laajuutta ja menetelmiä. Selvitykseen on liittynyt kysely, jonka vastaajista noin kaksi kolmasosaa kokee laajemmat konsernilaskelmat tarpeellisiksi.
Monissa maissa konserniraportointia tehdään jo koko valtion tasolla, esimerkiksi Ruotsi ja Viro tekevät valtiokonsernin käsittäviä tilinpäätöksiä. Virossa ne kattavat koko julkisen sektorin. Laajan raportoinnin käyttöönottoa hidastaa kansainvälisesti sen hyödynnettävyys, kertoi professori Lasse Oulasvirta Tampereen yliopistosta.
”Valtioiden talousraportteja eivät juurikaan hyödynnä esimerkiksi rahoitusmarkkinat tai luottoluokituslaitokset. Lopulta konserniraporttien käyttö ja hyödyllisyys riippuvat pitkälti siitä, miten poliitikot ottavat ne vastaan.”
Valtiolle mallia kunnista?
Kunnat ovat edelläkävijöitä konserniraportoinnissa, sillä ne ovat jo 1990-luvun lopulta lähtien olleet velvollisia tekemään konsernitilinpäätöksen.
”Konserninäkökulma on kunnissa hiljalleen laajentunut, ja siinä on edelleen paljon opittavaa. Eri kunnissa näkökulma on otettu hyvin eri tavoin ja tasolla haltuun”, kertoi neuvotteleva virkamies Pasi Leppänen valtiovarainministeriöstä.
Kuntakonserniin lasketaan kunnan ja sen tytäryhtiöiden lisäksi kuntayhtymät, joissa kunta on mukana. Konsernitilinpäätös on kunnille merkittävä asiakirja muun muassa siksi, että siitä johdetaan kriisikunnan kriteerit.
Monissa kunnissa on kipuiltu sen kanssa, voiko konsernijohto eli kunnan edustajat toimia yhtiöiden hallituksessa. Kansanedustaja, Tampereen entinen pormestari Anna-Kaisa Ikonen kertoi Tampereen hyvään hallintoon perustuvasta linjauksesta, jonka mukaan konsernin edustajat eivät istu hallituksessa.
Ikosen mukaan kuntaomistajan pitäisi päästä ohjeiden ja sääntöjen sijaan yhtiöiden visionääriseen ja strategiseen ohjaukseen. Omistajan tulee arvioida kuntakonsernin kokonaisetua ja tavoitteiden saavuttamista.
”Lisäksi omistajan on välillä käännettävä peili myös itseensä ja katsottava, miten hän onnistuu ohjaustehtävässään. Yhtiöt ovat pysyvä osa kuntien ja valtion toimintaa ja siksi on merkityksellistä, että parhaat ohjauksen keinot löytyvät”, Ikonen totesi.
Lisätietoja
